huippu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- korkein kohta
- Vuoren huippu on 1 700 metriä vedenpinnan yläpuolella.
- korkein aste, korkein saavutus
- Hän on alansa huipulla.
- alansa paras ihminen
- Hän on alansa huippu.
- äärimmäisin kohta, äärikohta
- Sehän on hulluuden huippu!
- paras kohta, uran tms. huipentuma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhui̯pːu/
- tavutus: huip‧pu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huippu | huiput |
genetiivi | huipun | huippujen |
partitiivi | huippua | huippuja |
akkusatiivi | huippu; huipun |
huiput |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huipussa | huipuissa |
elatiivi | huipusta | huipuista |
illatiivi | huippuun | huippuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huipulla | huipuilla |
ablatiivi | huipulta | huipuilta |
allatiivi | huipulle | huipuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huippuna | huippuina |
translatiivi | huipuksi | huipuiksi |
abessiivi | huiputta | huipuitta |
instruktiivi | – | huipuin |
komitatiivi | – | huippuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | huipu- | |
vahva vartalo | huippu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaatodennäköisesti vanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahuippuarvo, huippuhyvä, huippuimuri, huippujännite, huippujännittävä, huippukausi, huippukierre, huippukivi, huippukohta, huippukokous, huippukulma, huippukunto, huippukuormitus, huippukurssi, huippukyky, huippulukema, huippuluku, huippuluokka, huippulämpökeskus, huippumies, huippumuodikas, huippunimi, huippunopeus, huippupelaaja, huippusaavutus, huippusointu, huippusuoritus, huippusävel, huipputapaus, huipputaso, huipputeho, huipputehokas, huipputekijä, huipputekniikka, huipputulos, huippututkimus, huipputylsä, huippu-urheilija, Huippuvuoret, huippuälykäs, hännänhuippu, kuormitushuippu, lumihuippu, mastonhuippu, ruuhkahuippu, suhdannehuippu, tunturihuippu, tunturinhuippu, tuotantohuippu, vuorenhuippu
Aiheesta muualla
muokkaa- huippu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.