huldigte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä huldigen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä huldigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä huldigen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä huldigen