huldigten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä huldigen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä huldigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä huldigen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä huldigen