humala

Katso myös: Humala

Suomi

Humala (Humulus lupulus)

Substantiivi

humala (11)

1. hamppukasvien heimon monivuotinen köynnöskasvi (Humulus lupulus), yleinen oluen mauste, jona käytetään humalan emikukinnoista saatavaa humalajauhoa, (yleisesti) mikä tahansa humalien (Humulus) suvun kasvi
2. humalatila, juopumus, alkoholin vaikutuksen alaisena olo, alkoholista johtuva myrkytystila

   Hän oli aivan humalassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhumɑlɑ/
• tavutus: hu‧ma‧la

Etymologia

Laina kantagermaanista tai myöhemmästä muodosta. Ei kuitenkaan nykyruotsista. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *ꭓumalan-. Edelleen turkkilaisista kielistä. Vastineita lähisukukielissä ovat karjalan humala, vepsän humal, vatjan umala ja viron humal. Sanan vastineet lähisukukielissä tarkoittavat sekä kasvia että päihtymystilaa. Päihtymystilan nimitys on peräisin kasvinnimestä, mahdollisesti keskiajalta. Kirjakielessä ensi kerran mainittu päihtymyksen merkityksessä 1702 Florinuksen sananlaskukokoelmassa.

Käännökset

1. Humulus lupulus

azeri: mayasarmaşığı, xamırmaya englanti: hop espanja: lúpulo karjala: humala liivi: umāl puola: chmiel m. ranska: houblon m. ruotsi: humle

saksa: Hopfen m. tšekki: chmel turkki: şerbetçi otu unkari: komló vatja: umala venäjä: хмель vepsä: humal viro: humal

2. päihtymys

Ks. humalatila

Liittyvät sanat

• känni
• päihde
• päihtymys
• pöhnä

Johdokset

• adjektiivit: humalainen, humalikas
• adverbit: humalassa
• substantiivit: humalikas, humalikko, humalisto
• verbit: humaloida, humaltua

Yhdyssanat

alkoholihumala, humalahakuinen, humalahakuisuus, humalajuominen, humalankäpy, humalanvieras, humalapäissään, humalasalko, humalatila, laskuhumala, lääkehumala, maahumala, narkoosihumala, niittyhumala, nousuhumala, oluthumala, oopiumihumala, pillerihumala, sikahumala, sokerihumala, tinnerihumala, tukkihumala, umpihumala

Aiheesta muualla

• humala Kielitoimiston sanakirjassa
• humala Tieteen termipankissa
• humala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa