humaloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahumaloiminen (38)
- teonnimi verbistä humaloida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humaloiminen | humaloimiset |
| genetiivi | humaloimisen | humaloimisten humaloimisien |
| partitiivi | humaloimista | humaloimisia |
| akkusatiivi | humaloiminen; humaloimisen |
humaloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humaloimisessa | humaloimisissa |
| elatiivi | humaloimisesta | humaloimisista |
| illatiivi | humaloimiseen | humaloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humaloimisella | humaloimisilla |
| ablatiivi | humaloimiselta | humaloimisilta |
| allatiivi | humaloimiselle | humaloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humaloimisena (humaloimisna) |
humaloimisina |
| translatiivi | humaloimiseksi | humaloimisiksi |
| abessiivi | humaloimisetta | humaloimisitta |
| instruktiivi | – | humaloimisin |
| komitatiivi | – | humaloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humaloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
humaloimis- | |