humpelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä humpeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä humpeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä humpeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä humpeln