Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

humple

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä humpeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä humpeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä humpeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä humpeln