huokailla

Suomi

Verbi

huokailla (67) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) huoata

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuo̯kɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: huo‧kail‧la

Etymologia

• johdos verbistä huoata ((vahva) vokaalivartalo huoka|a- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: huoata

viro: ohkima

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: huokaileminen, huokailu

Aiheesta muualla

• huokailla Kielitoimiston sanakirjassa