huolestuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuolestuttaminen (38)
- teonnimi verbistä huolestuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestuttaminen | huolestuttamiset |
| genetiivi | huolestuttamisen | huolestuttamisten huolestuttamisien |
| partitiivi | huolestuttamista | huolestuttamisia |
| akkusatiivi | huolestuttaminen; huolestuttamisen |
huolestuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestuttamisessa | huolestuttamisissa |
| elatiivi | huolestuttamisesta | huolestuttamisista |
| illatiivi | huolestuttamiseen | huolestuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestuttamisella | huolestuttamisilla |
| ablatiivi | huolestuttamiselta | huolestuttamisilta |
| allatiivi | huolestuttamiselle | huolestuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestuttamisena (huolestuttamisna) |
huolestuttamisina |
| translatiivi | huolestuttamiseksi | huolestuttamisiksi |
| abessiivi | huolestuttamisetta | huolestuttamisitta |
| instruktiivi | – | huolestuttamisin |
| komitatiivi | – | huolestuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huolestuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huolestuttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi huolestuttaa + johdin -minen