Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huopa (10-E)

  1. villasta, karvoista ym. huovuttamalla eli vanuttamalla valmistettu kangasmainen tuote
    Huovasta valmistetaan hattuja.
  2. villasta huovutettu peitto, viltti
    Vedä huopa peitoksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯pɑ/
  • tavutus: huo‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huopa huovat
genetiivi huovan huopien
(huopain)
partitiivi huopaa huopia
akkusatiivi huopa;
huovan
huovat
sisäpaikallissijat
inessiivi huovassa huovissa
elatiivi huovasta huovista
illatiivi huopaan huopiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huovalla huovilla
ablatiivi huovalta huovilta
allatiivi huovalle huoville
muut sijamuodot
essiivi huopana huopina
translatiivi huovaksi huoviksi
abessiivi huovatta huovitta
instruktiivi huovin
komitatiivi huopine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huova-
vahva vartalo huopa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

bitumihuopa, eristyshuopa, huopahattu, huopakangas, huopakate, huopakatto, huopakynä, huopanaula, huoparengas, huopasaapas, huopatossu, huopatöppönen, kamelinkarvahuopa, katehuopa, kattohuopa, matkahuopa, peitehuopa, tervahuopa, villahuopa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huopa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.