huumori
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaahuumori (6)
- leikinlasku; hyväntahtoinen suhtautuminen koomisiin ilmiöihin
- kuittasi töppäyksen huumorilla
- jokin antiikin Kreikan lääketieteen neljästä ruumiinnesteestä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhuːmori/
- tavutus: huu‧mo‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huumori | huumorit |
| genetiivi | huumorin | huumorien huumoreiden huumoreitten |
| partitiivi | huumoria | huumoreita huumoreja |
| akkusatiivi | huumori; huumorin |
huumorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huumorissa | huumoreissa |
| elatiivi | huumorista | huumoreista |
| illatiivi | huumoriin | huumoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huumorilla | huumoreilla |
| ablatiivi | huumorilta | huumoreilta |
| allatiivi | huumorille | huumoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huumorina | huumoreina |
| translatiivi | huumoriksi | huumoreiksi |
| abessiivi | huumoritta | huumoreitta |
| instruktiivi | – | huumorein |
| komitatiivi | – | huumoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huumori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaalatinan sanasta humor ’kosteus; neste’. Sanan nykyinen merkitys on englantilaisen kirjailijan Ben Johnsonin käyttöönottama ja se perustuu humoraalioppiin.[1]
Käännökset
muokkaa1. leikinlasku; hyväntahtoinen suhtautuminen koomisiin ilmiöihin
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Reijo Pitkäranta: Kreikkalais-latinalaisia termejä nykypäivänä. Terminfo, 2010, nro 2. Artikkelin verkkoversio.