huumori
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huumori (6)
- leikinlasku; hyväntahtoinen suhtautuminen koomisiin ilmiöihin
- kuittasi töppäyksen huumorilla
- jokin antiikin Kreikan lääketieteen neljästä ruumiinnesteestä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuːmori/
- tavutus: huu‧mo‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huumori | huumorit |
genetiivi | huumorin | huumorien huumoreiden huumoreitten |
partitiivi | huumoria | huumoreita huumoreja |
akkusatiivi | huumori; huumorin |
huumorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huumorissa | huumoreissa |
elatiivi | huumorista | huumoreista |
illatiivi | huumoriin | huumoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huumorilla | huumoreilla |
ablatiivi | huumorilta | huumoreilta |
allatiivi | huumorille | huumoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huumorina | huumoreina |
translatiivi | huumoriksi | huumoreiksi |
abessiivi | huumoritta | huumoreitta |
instruktiivi | – | huumorein |
komitatiivi | – | huumoreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huumori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
latinan sanasta humor ’kosteus; neste’. Sanan nykyinen merkitys on englantilaisen kirjailijan Ben Johnsonin käyttöönottama ja se perustuu humoraalioppiin.[1]
Käännökset muokkaa
1. leikinlasku; hyväntahtoinen suhtautuminen koomisiin ilmiöihin
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
alapäähuumori, hirtehishuumori, huumorimies, huumorintaju, pelihuumori, sotilashuumori
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Reijo Pitkäranta: Kreikkalais-latinalaisia termejä nykypäivänä. Terminfo, 2010, nro 2. Artikkelin verkkoversio.