hyytäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyytäminen (38)
- teonnimi verbistä hyytää
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyytäminen | hyytämiset |
| genetiivi | hyytämisen | hyytämisten hyytämisien |
| partitiivi | hyytämistä | hyytämisiä |
| akkusatiivi | hyytäminen; hyytämisen |
hyytämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyytämisessä | hyytämisissä |
| elatiivi | hyytämisestä | hyytämisistä |
| illatiivi | hyytämiseen | hyytämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyytämisellä | hyytämisillä |
| ablatiivi | hyytämiseltä | hyytämisiltä |
| allatiivi | hyytämiselle | hyytämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyytämisenä (hyytämisnä) |
hyytämisinä |
| translatiivi | hyytämiseksi | hyytämisiksi |
| abessiivi | hyytämisettä | hyytämisittä |
| instruktiivi | – | hyytämisin |
| komitatiivi | – | hyytämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyytämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hyytämis- | |