Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

idis (39)[1]

  1. (puhekieltä) idea
  2. (slangia, vanhahtava) idiootti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈidis/
  • tavutus: i‧dis

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi idis idikset
genetiivi idiksen idisten
idiksien
partitiivi idistä idiksiä
akkusatiivi idis;
idiksen
idikset
sisäpaikallissijat
inessiivi idiksessä idiksissä
elatiivi idiksestä idiksistä
illatiivi idikseen idiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi idiksellä idiksillä
ablatiivi idikseltä idiksiltä
allatiivi idikselle idiksille
muut sijamuodot
essiivi idiksenä idiksinä
translatiivi idikseksi idiksiksi
abessiivi idiksettä idiksittä
instruktiivi idiksin
komitatiivi idiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo idikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
idis-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • idis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39