Katso myös: Iho
Wikipedia
Katso artikkeli Iho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iho (1)

  1. (anatomia) ihmisen elimistön uloin ja suurin elin, joka ympäröi koko ruumista lukuun ottamatta ruumiinonkaloita ja silmiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈiho/
  • tavutus: i‧ho

Taivutus muokkaa

 
Ihon rakenne
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iho ihot
genetiivi ihon ihojen
partitiivi ihoa ihoja
akkusatiivi iho;
ihon
ihot
sisäpaikallissijat
inessiivi ihossa ihoissa
elatiivi ihosta ihoista
illatiivi ihoon ihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iholla ihoilla
ablatiivi iholta ihoilta
allatiivi iholle ihoille
muut sijamuodot
essiivi ihona ihoina
translatiivi ihoksi ihoiksi
abessiivi ihotta ihoitta
instruktiivi ihoin
komitatiivi ihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

hipiä, ihonalainen, nahka, orvaskesi, marraskesi, verinahka

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

iho-oire, ihohengitys, ihohuokonen, ihokarva, ihokasvain, ihokoe, ihokudos, iholihaksisto, ihomaali, ihomato, ihonalaiskudos, ihonhoito, ihonkuorinta, ihonpuhdistus, ihonsiirto, ihonväri, ihopaita, ihopoimu, ihosairaus, ihosyöpä, ihotauti, ihotuberkuloosi, ihotulehdus, ihovoide, ihoväri, ongelmaiho, persikkaiho, sekaiho

Anagrammit muokkaa

hoi, ohi

Aiheesta muualla muokkaa

  • iho Kielitoimiston sanakirjassa
  • iho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 14, 3357 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa