SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus [luo])

  1. sellainen, joka tekee mielellään kepposia toiselle tai on muuten häijy; pahantahtoinen
    Hän on sitten ilkeä ihminen.
    ilkeä juoni, ilkeä teko
  2. hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
    Onpa ilkeän näköinen paise.
    Onpa siellä ilkeä ilma.
    Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
    Tekee oikein ilkeää.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈilkeæ/
  • tavutus: il‧ke‧ä

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

ilkeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä