Adjektiivi

muokkaa

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])

  1. häijy; pahantahtoinen
    Hän on sitten ilkeä ihminen.
    ilkeä juoni, ilkeä teko
  2. hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
    Onpa ilkeän näköinen paise.
    Onpa siellä ilkeä ilma.
    Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
    Tekee oikein ilkeää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilkeæ/
  • tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa

ilkeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä