ilkeä

Suomi

Adjektiivi

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])

1. häijy; pahantahtoinen

   Hän on sitten ilkeä ihminen!

   Ilkeä oli juoni, mutta ilkeä oli tekokin.

2. hyvin epämiellyttävä, iljettävä

   Onpa ilkeän näköinen paise!

   Onpa siellä ilkeä ilma!

   Kanalassa oli ilkeä löyhkä.

   Oikein tekee ilkeää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈilkeæ/
• tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset

1. sellainen, joka on häijy

englanti: mean espanja: malvado kreikka: άγριος ranska: méchant

romani (Suomen): ruuvalo ruotsi: elak saksa: gemein viro: tige

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• mukava

Johdokset

• adverbit: ilkeästi
• substantiivit: ilkeys
• verbit: ilkeillä

Yhdyssanat

• ilkeämielinen

=Lähikäsitteet

• epämukava
• häjy
• häjyläinen

Idiomit

• tehdä ilkeää
  1. aiheuttaa iljettävän vastenmielinen (fyysinen tai psyykkinen) tuntemus

     synonyymit: tehdä häijyä

Aiheesta muualla

• ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa
• ilkeä Suomen murteiden sanakirjassa
• ilkeä Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 583, 877 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

ilkeä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• ilkene