ilkeä
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus [luo])
- sellainen, joka tekee mielellään kepposia toiselle tai on muuten häijy; pahantahtoinen
- Hän on sitten ilkeä ihminen.
- ilkeä juoni, ilkeä teko
- hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
- Onpa ilkeän näköinen paise.
- Onpa siellä ilkeä ilma.
- Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
- Tekee oikein ilkeää.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈilkeæ/
- tavutus: il‧ke‧ä
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
VastakohtaMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa
VerbiMuokkaa
ilkeä