Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ilmailu (2)

Katso artikkeli Ilmailu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ilmakehässä lentäminen käyttäen ilmaa keveämpiä tai raskaampia kiinteäsiipisiä tai pyöriväsiipisiä lentolaitteita, joita kutsutaan ilma-aluksiksi, ja tähän liittyvä toiminta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilmɑi̯lu/
  • tavutus: il‧mai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmailu ilmailut
genetiivi ilmailun ilmailujen
ilmailuiden
ilmailuitten
partitiivi ilmailua ilmailuita
ilmailuja
akkusatiivi ilmailu;
ilmailun
ilmailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmailussa ilmailuissa
elatiivi ilmailusta ilmailuista
illatiivi ilmailuun ilmailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmailulla ilmailuilla
ablatiivi ilmailulta ilmailuilta
allatiivi ilmailulle ilmailuille
muut sijamuodot
essiivi ilmailuna ilmailuina
translatiivi ilmailuksi ilmailuiksi
abessiivi ilmailutta ilmailuitta
instruktiivi ilmailuin
komitatiivi ilmailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ilmailla (ilmail- + -u)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

avioniikka, ilmaliikenne, lento, lentäminen

Yhdyssanat muokkaa

ilmailukartta, ilmailukerho, ilmailulääketiede, ilmailutekniikka, liikenneilmailu, siviili-ilmailu, sotilasilmailu, urheiluilmailu

Aiheesta muualla muokkaa

  • ilmailu Kielitoimiston sanakirjassa