ilmoittaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ilmoittaja (10)
- henkilö, joka ilmoittaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈilmoi̯t̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: il‧moit‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilmoittaja | ilmoittajat |
genetiivi | ilmoittajan | ilmoittajien (ilmoittajain) |
partitiivi | ilmoittajaa | ilmoittajia |
akkusatiivi | ilmoittaja; ilmoittajan |
ilmoittajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilmoittajassa | ilmoittajissa |
elatiivi | ilmoittajasta | ilmoittajista |
illatiivi | ilmoittajaan | ilmoittajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilmoittajalla | ilmoittajilla |
ablatiivi | ilmoittajalta | ilmoittajilta |
allatiivi | ilmoittajalle | ilmoittajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilmoittajana | ilmoittajina |
translatiivi | ilmoittajaksi | ilmoittajiksi |
abessiivi | ilmoittajatta | ilmoittajitta |
instruktiivi | – | ilmoittajin |
komitatiivi | – | ilmoittajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilmoittaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka ilmoittaa
|
Aiheesta muualla muokkaa
- ilmoittaja Kielitoimiston sanakirjassa