inhimillistyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaainhimillistyminen (38)
- teonnimi verbistä inhimillistyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | inhimillistyminen | inhimillistymiset |
genetiivi | inhimillistymisen | inhimillistymisten inhimillistymisien |
partitiivi | inhimillistymistä | inhimillistymisiä |
akkusatiivi | inhimillistyminen; inhimillistymisen |
inhimillistymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | inhimillistymisessä | inhimillistymisissä |
elatiivi | inhimillistymisestä | inhimillistymisistä |
illatiivi | inhimillistymiseen | inhimillistymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | inhimillistymisellä | inhimillistymisillä |
ablatiivi | inhimillistymiseltä | inhimillistymisiltä |
allatiivi | inhimillistymiselle | inhimillistymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | inhimillistymisenä (inhimillistymisnä) |
inhimillistymisinä |
translatiivi | inhimillistymiseksi | inhimillistymisiksi |
abessiivi | inhimillistymisettä | inhimillistymisittä |
instruktiivi | – | inhimillistymisin |
komitatiivi | – | inhimillistymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | inhimillistymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
inhimillistymis- |
Etymologia
muokkaa- verbi inhimillistyä + johdin -minen