Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

inhimillisyys (40)

  1. se, että on inhimillinen; ihmisläheisyys, humaanius

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈinhiˌmilːisyːs/
  • tavutus: in‧hi‧mil‧li‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inhimillisyys inhimillisyydet
genetiivi inhimillisyyden inhimillisyyksien
partitiivi inhimillisyyttä inhimillisyyksiä
akkusatiivi inhimillisyys;
inhimillisyyden
inhimillisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi inhimillisyydessä inhimillisyyksissä
elatiivi inhimillisyydestä inhimillisyyksistä
illatiivi inhimillisyyteen inhimillisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi inhimillisyydellä inhimillisyyksillä
ablatiivi inhimillisyydeltä inhimillisyyksiltä
allatiivi inhimillisyydelle inhimillisyyksille
muut sijamuodot
essiivi inhimillisyytenä inhimillisyyksinä
translatiivi inhimillisyydeksi inhimillisyyksiksi
abessiivi inhimillisyydettä inhimillisyyksittä
instruktiivi inhimillisyyksin
komitatiivi inhimillisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo inhimillisyyde-
vahva vartalo inhimillisyyte-
konsonantti-
vartalo
inhimillisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan inhimillinen vartalosta inhimillis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa