Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

inkerikko (1-A)

  1. inkeroinen; Inkerin alkuperäisväestön jäsen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈiŋkeˌrikːo/
  • tavutus: in‧ke‧rik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inkerikko inkerikot
genetiivi inkerikon inkerikkojen
partitiivi inkerikkoa inkerikkoja
akkusatiivi inkerikko;
inkerikon
inkerikot
sisäpaikallissijat
inessiivi inkerikossa inkerikoissa
elatiivi inkerikosta inkerikoista
illatiivi inkerikkoon inkerikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi inkerikolla inkerikoilla
ablatiivi inkerikolta inkerikoilta
allatiivi inkerikolle inkerikoille
muut sijamuodot
essiivi inkerikkona inkerikkoina
translatiivi inkerikoksi inkerikoiksi
abessiivi inkerikotta inkerikoitta
instruktiivi inkerikoin
komitatiivi inkerikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo inkeriko-
vahva vartalo inkerikko-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa