innocente

Italia

Adjektiivi

innocente m./f. (monikko innocenti [luo] m./f.)

1. viaton, harmiton
2. syytön

Ranska

Verbi

innocente

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä innocenter
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä innocenter
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä innocenter
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä innocenter
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä innocenter