instrumentaali
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaainstrumentaali (5)
- (kielitiede) monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan
- Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?
- pelkillä soittimilla esitetty kappale ilman laulua, varsinkin sellaisesta kappaleesta, johon lauluosuus kuuluu
- (monikossa, puhek.) kappaleen soitinosuudet
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | instrumentaali | instrumentaalit |
| genetiivi | instrumentaalin | instrumentaalien (instrumentaalein) |
| partitiivi | instrumentaalia | instrumentaaleja |
| akkusatiivi | instrumentaali; instrumentaalin |
instrumentaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | instrumentaalissa | instrumentaaleissa |
| elatiivi | instrumentaalista | instrumentaaleista |
| illatiivi | instrumentaaliin | instrumentaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | instrumentaalilla | instrumentaaleilla |
| ablatiivi | instrumentaalilta | instrumentaaleilta |
| allatiivi | instrumentaalille | instrumentaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | instrumentaalina | instrumentaaleina |
| translatiivi | instrumentaaliksi | instrumentaaleiksi |
| abessiivi | instrumentaalitta | instrumentaaleitta |
| instruktiivi | – | instrumentaalein |
| komitatiivi | – | instrumentaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | instrumentaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- instrumentaali Tieteen termipankissa
- instrumentaali Kielitoimiston sanakirjassa
- instrumentaali Suomen etymologisessa sanakirjassa