Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

instrumentti (5-C) (monikko instrumentit)

  1. keino, väline
  2. työkalu
    Äänirauta on kuoronjohtajan ja pianonvirittäjän instrumentti.
    Stetoskooppi on lääkärille tärkeä instrumentti.
  3. (vars. luonnontieteet) havaintoväline, mittauslaite
  4. (tekniikka) mittaus- tai säätölaite
  5. (lääketiede) kirurgin tai hammaslääkärin työkalu
    Suonipuristin on kirurgiassa tarvittava instrumentti.
  6. (oikeustiede) asiakirja
  7. (musiikki) soitin
  8. (liiketaloustiede) arvopaperikaupan kohde

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈinst̪ruˌment̪ːi/
  • tavutus: inst‧ru‧ment‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi instrumentti instrumentit
genetiivi instrumentin instrumenttien
(instrumenttein)
partitiivi instrumenttia instrumentteja
akkusatiivi instrumentti;
instrumentin
instrumentit
sisäpaikallissijat
inessiivi instrumentissa instrumenteissa
elatiivi instrumentista instrumenteista
illatiivi instrumenttiin instrumentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi instrumentilla instrumenteilla
ablatiivi instrumentilta instrumenteilta
allatiivi instrumentille instrumenteille
muut sijamuodot
essiivi instrumenttina instrumentteina
translatiivi instrumentiksi instrumenteiksi
abessiivi instrumentitta instrumenteitta
instruktiivi instrumentein
komitatiivi instrumentteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo instrumenti-
vahva vartalo instrumentti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa