intrigant

Hollanti

Substantiivi

intrigant m. (monikko intriganten)

1. juonittelija

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (juonittelija) konkelaar

Ranska

Adjektiivi

intrigant m., intrigante [luo] f. (monikko intrigants [luo] m., intrigantes [luo] f.)

1. juonikas

Ääntäminen

• IPA: /ɛ̃tʁiɡɑ̃/

Substantiivi

intrigant m. (monikko intrigants [luo])

1. juonittelija

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (juonittelija) comploteur

Aiheesta muualla

• intrigant Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Adjektiivi

intrigant

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	intrigant	yl.	intrigant	m.	intrigante [luo]
				yl.	intriganta
n.	intrigant	n.	intrigant	n.
mon.	intriganta [luo]	mon.	intriganta [luo]	mon.
Komparatiivi
yl./m./n. mer intrigant mon. mer intriganta
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
yl./m./n. mest intrigant mon. mest intriganta			yl. den mest intriganta m. den mest intrigante n. det mest intriganta mon. de mest intriganta

1. juonikas

Substantiivi

intrigant yl. (3) (yks. määr. intriganten [luo], mon. epämäär. intriganter [luo], mon. määr. intriganterna [luo])

1. juonittelija

Saksa

Adjektiivi

intrigant (komparatiivi intriganter, superlatiivi der/das/die intriganteste) (taivutus[luo])

1. juonikas

Etymologia

ranskan sanasta intrigant