irtolukko

Suomi

Substantiivi

irtolukko

1. lukko joka ei ole kiinteästi kiinni rakennuksessa tai kulkuneuvossa, riippulukko, ketjulukko, vaijerilukko

   Irtolukolla polkupyörän voi lukita rungostaan johonkin kiinteään telineeseen tai vastaavaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirt̪oˌlukːo/
• tavutus: ir‧to‧luk‧ko

Etymologia

• yhdyssana sanoista irto ja lukko

Aiheesta muualla

• irtolukko Kielitoimiston sanakirjassa