irviminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairviminen (38)
- teonnimi verbistä irviä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irviminen | irvimiset |
| genetiivi | irvimisen | irvimisten irvimisien |
| partitiivi | irvimistä | irvimisiä |
| akkusatiivi | irviminen; irvimisen |
irvimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvimisessä | irvimisissä |
| elatiivi | irvimisestä | irvimisistä |
| illatiivi | irvimiseen | irvimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvimisellä | irvimisillä |
| ablatiivi | irvimiseltä | irvimisiltä |
| allatiivi | irvimiselle | irvimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvimisenä (irvimisnä) |
irvimisinä |
| translatiivi | irvimiseksi | irvimisiksi |
| abessiivi | irvimisettä | irvimisittä |
| instruktiivi | – | irvimisin |
| komitatiivi | – | irvimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irvimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irvimis- | |