isola f. (monikko isole[luo])
- saari
isola
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä isolare
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä isolare
isola
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä isoler