isous
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, että on iso
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈisous/ tai /ˈisou̯s/
- tavutus: i‧so‧us / i‧sous
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isous | isoudet |
| genetiivi | isouden | isouksien |
| partitiivi | isoutta | isouksia |
| akkusatiivi | isous; isouden |
isoudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isoudessa | isouksissa |
| elatiivi | isoudesta | isouksista |
| illatiivi | isouteen | isouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isoudella | isouksilla |
| ablatiivi | isoudelta | isouksilta |
| allatiivi | isoudelle | isouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isoutena | isouksina |
| translatiivi | isoudeksi | isouksiksi |
| abessiivi | isoudetta | isouksitta |
| instruktiivi | – | isouksin |
| komitatiivi | – | isouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | isoude- | |
| vahva vartalo | isoute- | |
| konsonantti- vartalo |
isout- | |
Etymologia muokkaa
sanan iso vartalosta iso- ja suffiksista -us
Käännökset muokkaa
1. se, että on iso
|
Aiheesta muualla muokkaa
- isous Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40