itseisarvoinen

Suomi

Adjektiivi

itseisarvoinen (38) (ei vertailuasteita)

1. (matematiikka) itseisarvonsa mukainen
2. (kuvaannollisesti, epämuodollinen) sellainen, jota pidetään muista huomioon otettavista seikoista riippumatta tavoitteena tai tavoittelemisen arvoisena

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪sei̯sˌɑrʋoi̯nen/
• tavutus: it‧seis‧ar‧voi‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	itseisarvoinen	itseisarvoiset
genetiivi	itseisarvoisen	itseisarvoisten itseisarvoisien
partitiivi	itseisarvoista	itseisarvoisia
akkusatiivi	itseisarvoinen; itseisarvoisen	itseisarvoiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	itseisarvoisessa	itseisarvoisissa
elatiivi	itseisarvoisesta	itseisarvoisista
illatiivi	itseisarvoiseen	itseisarvoisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	itseisarvoisella	itseisarvoisilla
ablatiivi	itseisarvoiselta	itseisarvoisilta
allatiivi	itseisarvoiselle	itseisarvoisille
muut sijamuodot
essiivi	itseisarvoisena	itseisarvoisina
translatiivi	itseisarvoiseksi	itseisarvoisiksi
abessiivi	itseisarvoisetta	itseisarvoisitta
instruktiivi	–	itseisarvoisin
komitatiivi	–	itseisarvoisine

Liittyvät sanat

• itseisarvo