Substantiivi

muokkaa

itsellinen

  1. (historia) Suomen sääty-yhteiskunnan maaseudulla asunut henkilö, joka ei ollut kenenkään kiinteässä palveluksessa eikä saanut elantoaan maanviljelyksestä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa