jäännös

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

jäännös (39)[1]

  1. (matematiikka) erotus
  2. jäljelle jäänyt osa, tähde
  3. jäänne

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjæːnnøs/
  • tavutus: jään‧nös

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäännös jäännökset
genetiivi jäännöksen jäännösten
jäännöksien
partitiivi jäännöstä jäännöksiä
akkusatiivi jäännös;
jäännöksen
jäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi jäännöksessä jäännöksissä
elatiivi jäännöksestä jäännöksistä
illatiivi jäännökseen jäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäännöksellä jäännöksillä
ablatiivi jäännökseltä jäännöksiltä
allatiivi jäännökselle jäännöksille
muut sijamuodot
essiivi jäännöksenä jäännöksinä
translatiivi jäännökseksi jäännöksiksi
abessiivi jäännöksettä jäännöksittä
instruktiivi jäännöksin
komitatiivi jäännöksine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jakojäännös, jäännöserä, jäännöskappale, jäännösliittymä, jäännöslopuke, jäännösmagnetismi, jäännöspala, jäännöspari, jäännöstermi, jäännösvero, jäännösvuori, muinaisjäännös, pyhäinjäännös

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39