Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jäänti (5-J)

  1. jääminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjæːnt̪i/
  • tavutus: jään‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäänti jäännit
genetiivi jäännin jääntien
(jääntein)
partitiivi jääntiä jääntejä
akkusatiivi jäänti;
jäännin
jäännit
sisäpaikallissijat
inessiivi jäännissä jäänneissä
elatiivi jäännistä jäänneistä
illatiivi jääntiin jäänteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäännillä jäänneillä
ablatiivi jäänniltä jäänneiltä
allatiivi jäännille jäänneille
muut sijamuodot
essiivi jääntinä jäänteinä
translatiivi jäänniksi jäänneiksi
abessiivi jäännittä jäänneittä
instruktiivi jäännein
komitatiivi jäänteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jäänni-
vahva vartalo jäänti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

poisjäänti

Aiheesta muualla muokkaa