järkyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajärkyttäminen (38)
- teonnimi verbistä järkyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | järkyttäminen | järkyttämiset |
genetiivi | järkyttämisen | järkyttämisten järkyttämisien |
partitiivi | järkyttämistä | järkyttämisiä |
akkusatiivi | järkyttäminen; järkyttämisen |
järkyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | järkyttämisessä | järkyttämisissä |
elatiivi | järkyttämisestä | järkyttämisistä |
illatiivi | järkyttämiseen | järkyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | järkyttämisellä | järkyttämisillä |
ablatiivi | järkyttämiseltä | järkyttämisiltä |
allatiivi | järkyttämiselle | järkyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | järkyttämisenä (järkyttämisnä) |
järkyttämisinä |
translatiivi | järkyttämiseksi | järkyttämisiksi |
abessiivi | järkyttämisettä | järkyttämisittä |
instruktiivi | – | järkyttämisin |
komitatiivi | – | järkyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | järkyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
järkyttämis- |