jaaritteleva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
jaaritteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jaaritella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaaritteleva | jaarittelevat |
| genetiivi | jaarittelevan | jaarittelevien (jaarittelevain) |
| partitiivi | jaarittelevaa | jaarittelevia |
| akkusatiivi | jaaritteleva; jaarittelevan | jaarittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaarittelevassa | jaarittelevissa |
| elatiivi | jaarittelevasta | jaarittelevista |
| illatiivi | jaarittelevaan | jaaritteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaarittelevalla | jaarittelevilla |
| ablatiivi | jaarittelevalta | jaarittelevilta |
| allatiivi | jaarittelevalle | jaaritteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaarittelevana | jaarittelevina |
| translatiivi | jaarittelevaksi | jaaritteleviksi |
| abessiivi | jaarittelevatta | jaarittelevitta |
| instruktiivi | – | jaarittelevin |
| komitatiivi | – | jaarittelevine |