jalankulkija

Suomi

jalankulkija (12)

henkilö, joka kulkee liikenteessä jalan; myös polkupyörän taluttaja, rullaluistelija, potkulautailija tai -kelkkailija

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jalankulkija	jalankulkijat
genetiivi	jalankulkijan	jalankulkijoiden jalankulkijoitten (jalankulkijain)
partitiivi	jalankulkijaa	jalankulkijoita
akkusatiivi	jalankulkija; jalankulkijan	jalankulkijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	jalankulkijassa	jalankulkijoissa
elatiivi	jalankulkijasta	jalankulkijoista
illatiivi	jalankulkijaan	jalankulkijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jalankulkijalla	jalankulkijoilla
ablatiivi	jalankulkijalta	jalankulkijoilta
allatiivi	jalankulkijalle	jalankulkijoille
muut sijamuodot
essiivi	jalankulkijana	jalankulkijoina
translatiivi	jalankulkijaksi	jalankulkijoiksi
abessiivi	jalankulkijatta	jalankulkijoitta
instruktiivi	–	jalankulkijoin
komitatiivi	–	jalankulkijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jalankulkija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

yhdyssana osista jalka (genetiivi) ja kulkija

1. henkilö, joka kulkee liikenteessä kävellen

ruotsi: fotgängare
saksa: (mies) Fußgänger m., Passant m.; (nainen) Fußgängerin f., Passantin f.
tšekki: chodec m.
venäjä: пешеход
viro: jalakäija