janhus

Suomi

Substantiivi

janhus

1. (vanhahtava) käyrä puu, vioittunut puu; puun vioittuneeseen kohtaan syntyvä kova, tervainen puuaines; tervas

   "Janhus jousessa pitäwi" - Ganander 1787.

   "Janhus jousessa pitääpi, koiwun kylki kirwehessä" - Lönnrot 1842 & Ahlqvist 1869

   "Janhuksinen jousi ja koiwunkyljestä tehty keihäänvarsi on jalo (luja)" - Alhqvist 1869

   "Jalo on jousi janhuksinen, koiwunkylki-keihäswarsi" - Lönnrot 1880

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lyly