jaollinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaajaollinen (38) (ei vertailuasteita)
- (matematiikka) sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjɑolˌlinen/
- tavutus: ja‧ol‧li‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaollinen | jaolliset |
| genetiivi | jaollisen | jaollisten jaollisien |
| partitiivi | jaollista | jaollisia |
| akkusatiivi | jaollinen; jaollisen |
jaolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaollisessa | jaollisissa |
| elatiivi | jaollisesta | jaollisista |
| illatiivi | jaolliseen | jaollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaollisella | jaollisilla |
| ablatiivi | jaolliselta | jaollisilta |
| allatiivi | jaolliselle | jaollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaollisena (jaollisna) |
jaollisina |
| translatiivi | jaolliseksi | jaollisiksi |
| abessiivi | jaollisetta | jaollisitta |
| instruktiivi | – | jaollisin |
| komitatiivi | – | jaollisine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jaollis- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. matematiikka: sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jaollinen Kielitoimiston sanakirjassa