jaollinen

Suomi

Adjektiivi

jaollinen (38) (ei vertailuasteita)

1. (matematiikka) sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑolˌlinen/
• tavutus: ja‧ol‧li‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jaollinen	jaolliset
genetiivi	jaollisen	jaollisten jaollisien
partitiivi	jaollista	jaollisia
akkusatiivi	jaollinen; jaollisen	jaolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jaollisessa	jaollisissa
elatiivi	jaollisesta	jaollisista
illatiivi	jaolliseen	jaollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jaollisella	jaollisilla
ablatiivi	jaolliselta	jaollisilta
allatiivi	jaolliselle	jaollisille
muut sijamuodot
essiivi	jaollisena	jaollisina
translatiivi	jaolliseksi	jaollisiksi
abessiivi	jaollisetta	jaollisitta
instruktiivi	–	jaollisin
komitatiivi	–	jaollisine

Etymologia

substantiivi jako (heikko vartalo jao-) + johdin -llinen

Käännökset

1. matematiikka: sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku

englanti: divisible ido: dividebla

italia: divisibile ruotsi: delbar

Liittyvät sanat

• jaollisuus

Aiheesta muualla

• jaollinen Kielitoimiston sanakirjassa