jaollinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
jaollinen (38) (ei vertailuasteita)
- (matematiikka) sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjɑolˌlinen/
- tavutus: ja‧ol‧li‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jaollinen | jaolliset |
genetiivi | jaollisen | jaollisten jaollisien |
partitiivi | jaollista | jaollisia |
akkusatiivi | jaollinen; jaollisen | jaolliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jaollisessa | jaollisissa |
elatiivi | jaollisesta | jaollisista |
illatiivi | jaolliseen | jaollisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jaollisella | jaollisilla |
ablatiivi | jaolliselta | jaollisilta |
allatiivi | jaolliselle | jaollisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jaollisena | jaollisina |
translatiivi | jaolliseksi | jaollisiksi |
abessiivi | jaollisetta | jaollisitta |
instruktiivi | – | jaollisin |
komitatiivi | – | jaollisine |
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista jako (jao- + -llinen)
Käännökset muokkaa
1. matematiikka: sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- jaollinen Kielitoimiston sanakirjassa