Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jaotus (39)[1]

  1. jaottamisen tulos, sahan hampaiden kääntyneisyys ulospäin keskilinjasta
    Jotta halkosahalla voi sahata kunnolla, siinä on viilauksen ja jaotuksen oltava kunnossa.
    Jos pistosaha ahdistaa, siihen tulee lisätä jaotusta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjɑot̪us/
  • tavutus: ja‧o‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jaotus jaotukset
genetiivi jaotuksen jaotusten
jaotuksien
partitiivi jaotusta jaotuksia
akkusatiivi jaotus;
jaotuksen
jaotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jaotuksessa jaotuksissa
elatiivi jaotuksesta jaotuksista
illatiivi jaotukseen jaotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jaotuksella jaotuksilla
ablatiivi jaotukselta jaotuksilta
allatiivi jaotukselle jaotuksille
muut sijamuodot
essiivi jaotuksena jaotuksina
translatiivi jaotukseksi jaotuksiksi
abessiivi jaotuksetta jaotuksitta
instruktiivi jaotuksin
komitatiivi jaotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jaotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jaotus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

astejaotus

Aiheesta muualla muokkaa

  • jaotus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39