Lehmiä jonossa [1]
Sisäänpääsyjono [2]
Jono [4]

Substantiivi

muokkaa

jono (1)[1]

  1. peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
    Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
    Ihmiset odottavat jonossa.
  2. muodostelma tai tilanne jossa jonotetaan jotain; myös odotusaika
    perhesidehakemusten jono
    Kelassa jono asumistukinumeroon oli aamulla 9 minuuttia 44 sekuntia.
  3. (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan
  4. (tietotekniikka) tietorakenne, johon voidaan lisätä alkioita toiseen päähän ja ottaa pois toisesta päästä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjono/
  • tavutus: jo‧no

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jono Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3984 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1