juontaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
juontaa (54-J) (taivutus[luo])
- saada alkunsa, johtua jostain, juontua jostain
- toimia juontajana, vetää tilaisuuden ohjelmaa
- kiskoa tukkeja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjuo̯nt̪ɑːˣ/
- tavutus: juon‧taa
Etymologia muokkaa
Hannes Tepon käyttöön ottama uudissana[1][2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- juontaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.