jurottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä juroa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jurottava jurottavat
genetiivi jurottavan jurottavien
(jurottavain)
partitiivi jurottavaa jurottavia
akkusatiivi jurottava; jurottavan jurottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi jurottavassa jurottavissa
elatiivi jurottavasta jurottavista
illatiivi jurottavaan jurottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jurottavalla jurottavilla
ablatiivi jurottavalta jurottavilta
allatiivi jurottavalle jurottaville
muut sijamuodot
essiivi jurottavana jurottavina
translatiivi jurottavaksi jurottaviksi
abessiivi jurottavatta jurottavitta
instruktiivi jurottavin
komitatiivi jurottavine

jurottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jurottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jurottava jurottavat
genetiivi jurottavan jurottavien
(jurottavain)
partitiivi jurottavaa jurottavia
akkusatiivi jurottava; jurottavan jurottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi jurottavassa jurottavissa
elatiivi jurottavasta jurottavista
illatiivi jurottavaan jurottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jurottavalla jurottavilla
ablatiivi jurottavalta jurottavilta
allatiivi jurottavalle jurottaville
muut sijamuodot
essiivi jurottavana jurottavina
translatiivi jurottavaksi jurottaviksi
abessiivi jurottavatta jurottavitta
instruktiivi jurottavin
komitatiivi jurottavine