juttu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) sanottava tai tehtävä asia
- Haluan tehdä yhden jutun.
- juoru
- Se on vain juttu.
- puhe, juttelu
- Siitä on ollut juttua.
- Hänellä sitä juttua riittää.
- kertomus, tarina
- Luin lehdestä hauskan jutun.
- artikkeli, lehtijuttu
- Olipa mielenkiintoinen juttu!
- tapaus, keissi
- ihme juttu
- oikeustapaus, oikeusjuttu
- Nyt on kiharainen juttu menossa.
- (arkikieltä) seksuaalinen tai seurustelusuhde
- Heidän juttunsa päättyi eroon.
- yhden yön juttu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjut̪ːu/
- tavutus: jut‧tu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juttu | jutut |
| genetiivi | jutun | juttujen |
| partitiivi | juttua | juttuja |
| akkusatiivi | juttu; jutun |
jutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jutussa | jutuissa |
| elatiivi | jutusta | jutuista |
| illatiivi | juttuun | juttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jutulla | jutuilla |
| ablatiivi | jutulta | jutuilta |
| allatiivi | jutulle | jutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juttuna | juttuina |
| translatiivi | jutuksi | jutuiksi |
| abessiivi | jututta | jutuitta |
| instruktiivi | – | jutuin |
| komitatiivi | – | juttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jutu- | |
| vahva vartalo | juttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hupijuttu, häväistysjuttu, juttutuuli, jymyjuttu, kalajuttu, kauhujuttu, kummitusjuttu, läpihuutojuttu, murhajuttu, naisjuttu, oikeusjuttu, pikkujuttu, pilajuttu, rakkausjuttu, riitajuttu, rikosjuttu, sensaatiojuttu, siviilijuttu, skandaalijuttu, sotajuttu, tosijuttu, vakoilujuttu, varkausjuttu
Aiheesta muualla muokkaa
- juttu Kielitoimiston sanakirjassa
- juttu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 85 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
juttu