juttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) sanottava tai tehtävä asia
- Haluan tehdä yhden jutun.
- juoru
- Se on vain juttu.
- puhe, juttelu
- Siitä on ollut juttua.
- Hänellä sitä juttua riittää.
- kertomus, tarina
- Luin lehdestä hauskan jutun.
- artikkeli, lehtijuttu
- Olipa mielenkiintoinen juttu!
- tapaus, keissi
- ihme juttu
- oikeustapaus, oikeusjuttu
- Nyt on kiharainen juttu menossa.
- (arkikieltä) seksuaalinen tai seurustelusuhde
- Heidän juttunsa päättyi eroon.
- yhden yön juttu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjut̪ːu/
- tavutus: jut‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juttu | jutut |
| genetiivi | jutun | juttujen |
| partitiivi | juttua | juttuja |
| akkusatiivi | juttu; jutun |
jutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jutussa | jutuissa |
| elatiivi | jutusta | jutuista |
| illatiivi | juttuun | juttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jutulla | jutuilla |
| ablatiivi | jutulta | jutuilta |
| allatiivi | jutulle | jutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juttuna | juttuina |
| translatiivi | jutuksi | jutuiksi |
| abessiivi | jututta | jutuitta |
| instruktiivi | – | jutuin |
| komitatiivi | – | juttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jutu- | |
| vahva vartalo | juttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahupijuttu, häväistysjuttu, juttutuuli, jymyjuttu, kalajuttu, kauhujuttu, kummitusjuttu, läpihuutojuttu, murhajuttu, naisjuttu, oikeusjuttu, pikkujuttu, pilajuttu, rakkausjuttu, riitajuttu, rikosjuttu, sensaatiojuttu, siviilijuttu, skandaalijuttu, sotajuttu, tosijuttu, vakoilujuttu, varkausjuttu
Aiheesta muualla
muokkaa- juttu Kielitoimiston sanakirjassa
- juttu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 85 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaajuttu