Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

juurtaa (54-K) (taivutus[luo])

  1. pohjautua, perustua, juontua
    Hänen henkiset haavansa juurtavat lapsuuden kokemuksista.
  2. (matematiikka) ottaa juuri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuːrt̪ɑːˣ/
  • tavutus: juur‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • juurtaa Kielitoimiston sanakirjassa