juuttuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaajuuttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juuttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juuttuva | juuttuvat |
| genetiivi | juuttuvan | juuttuvien (juuttuvain) |
| partitiivi | juuttuvaa | juuttuvia |
| akkusatiivi | juuttuva; juuttuvan | juuttuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juuttuvassa | juuttuvissa |
| elatiivi | juuttuvasta | juuttuvista |
| illatiivi | juuttuvaan | juuttuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juuttuvalla | juuttuvilla |
| ablatiivi | juuttuvalta | juuttuvilta |
| allatiivi | juuttuvalle | juuttuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juuttuvana | juuttuvina |
| translatiivi | juuttuvaksi | juuttuviksi |
| abessiivi | juuttuvatta | juuttuvitta |
| instruktiivi | – | juuttuvin |
| komitatiivi | – | juuttuvine |