Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kälykset (39) (monikollinen)

  1. henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkælykset̪/
  • tavutus: kä‧lyk‧set

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kälykset
genetiivi kälysten
kälyksien
partitiivi kälyksiä
akkusatiivi –;
kälykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kälyksissä
elatiivi kälyksistä
illatiivi kälyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kälyksillä
ablatiivi kälyksiltä
allatiivi kälyksille
muut sijamuodot
essiivi kälyksinä
translatiivi kälyksiksi
abessiivi kälyksittä
instruktiivi kälyksin
komitatiivi kälyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kälykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kälys-

Etymologia muokkaa

käly + -ys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

[henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä]: langokset