köpfte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä köpfen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä köpfen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä köpfen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä köpfen