köpften

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä köpfen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä köpfen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä köpfen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä köpfen