köyhä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaköyhä (10) (komparatiivi köyhempi, superlatiivi köyhin) (taivutus[luo])
- osattomaksi jäänyt, varaton
- Hän eli loppuelämänsä köyhänä.
- hedelmätön
- Alueen maaperä on hyvin köyhää.
- huono, tylsä
- Olipa köyhä vitsi.
- (esim. ateriasta) vaatimaton
- Minulla on nälkä, sillä söin köyhän aterian.
- Yhdyssanan jälkiosana ilmaisee, että tarkoite on vajavainen tai puutteellinen etuosan suhteen.
- proteiiniköyhä ruokavalio [= ruokavalio, jossa on vähän proteiineja]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkøy̯hæ/
- tavutus: köy‧hä
Etymologia
muokkaa- varhainen germaaninen laina sanasta *skeuχwa-. Kantasuomalainen sanamuoto oli *keüɧä-. Kognaatteja ovat esimerkiksi englannin shy ja ruotsin skygg.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- ei ole köyhä eikä kipeä
Aiheesta muualla
muokkaa- köyhä Kielitoimiston sanakirjassa