kaahailija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kaahailija (12)
- henkilö, joka kaahailee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑːhɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kaa‧hai‧li‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaahailija | kaahailijat |
genetiivi | kaahailijan | kaahailijoiden kaahailijoitten (kaahailijain) |
partitiivi | kaahailijaa | kaahailijoita |
akkusatiivi | kaahailija; kaahailijan |
kaahailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaahailijassa | kaahailijoissa |
elatiivi | kaahailijasta | kaahailijoista |
illatiivi | kaahailijaan | kaahailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaahailijalla | kaahailijoilla |
ablatiivi | kaahailijalta | kaahailijoilta |
allatiivi | kaahailijalle | kaahailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaahailijana | kaahailijoina |
translatiivi | kaahailijaksi | kaahailijoiksi |
abessiivi | kaahailijatta | kaahailijoitta |
instruktiivi | – | kaahailijoin |
komitatiivi | – | kaahailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaahailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka kaahailee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kaahailija Kielitoimiston sanakirjassa