Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaahailija (12)

  1. henkilö, joka kaahailee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːhɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: kaa‧hai‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaahailija kaahailijat
genetiivi kaahailijan kaahailijoiden
kaahailijoitten
(kaahailijain)
partitiivi kaahailijaa kaahailijoita
akkusatiivi kaahailija;
kaahailijan
kaahailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaahailijassa kaahailijoissa
elatiivi kaahailijasta kaahailijoista
illatiivi kaahailijaan kaahailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaahailijalla kaahailijoilla
ablatiivi kaahailijalta kaahailijoilta
allatiivi kaahailijalle kaahailijoille
muut sijamuodot
essiivi kaahailijana kaahailijoina
translatiivi kaahailijaksi kaahailijoiksi
abessiivi kaahailijatta kaahailijoitta
instruktiivi kaahailijoin
komitatiivi kaahailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaahailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa