kaakattaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kaakattaa (53-C) (taivutus[luo])
- etenkin kanan tai sorsalinnun ääntelystä
- (kuvaannollisesti) puhua lakkaamattaa (juoruten), hölöttää, pölöttää
- Naiset kaakattivat salin perällä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑːkɑt̪ːɑːˣ/
- tavutus: kaa‧kat‧taa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kaakatus
Aiheesta muualla muokkaa
- kaakattaa Kielitoimiston sanakirjassa